Oletko koskaan miettinyt mikä on omaa arkeasi eniten ohjaava pelko, vai onko niitä useampia?

Kehon oma hälytysjärjestelmä

Kävelet kesäisenä iltana hiljaisella laita kaupunki alueella ja olet astumassa jalkakäytävälle. On rauhallista ja kesäinen lämmin tuuli hyväilee mielen sopukoita. Tunnet rauhallista levollista mieltä. Kesälomaa on vielä jäljellä eikä stressistä ole tietoakaan. Astut suojatielle ja lähdet ylittämään katua. On edelleen hiljaista. Lähestyt kadun puolta väliä. Kuin salama kirkaalta taivaalta kuulet kuinka kovaääninen auto kiihdyttää kulman takaa kohti sinua. Ennen kuin ehdit itse ymmärtää mitään kehosi, tarkemmin sanottuna mantelitumake on jo reagoinut akuuttiin todelliseen varaan ja on käynnistämässä taistele ja pakene reaktiota. Sydämesi syke nousee hetkessä ja pakene tuntemus valtaa kehon päästä varpaisiin. Auton ääni vaimenee ja huomaat kuinka auto kääntyi toiseen suntaan ja jatkoi matkaansa. Hiljaisuus palaa. Aivot eivät enää havaitse uhkaa ja välittää otsalohkolle ”peru hälytys” viestin, sympaattisen hermoston hälytysmerkit vaikenevat ja mantelitumake saa parasympaattisen hermoston palauttamaan elimistön normaaliin rentoutuneeseen tilaan.

Hälytys voi tulla myös ilman aiheellista syytä.

On perjantai iltapäivä, olet päässyt töistä ja seisot kaupan kassajonossa, joka on poikkeuksellisen pitkä. Kassalla vanhempi rouvas henkilö yrittää maksaa kolikoillaan ostoksia. Jono ei liiku ja alat tuntea kuinka sydämesi syke alkaa voimistua. Hengityksesi tihenee, tunnet kuinka silmissäsi sumenee, vaikka ne ovat täysin auki. Huimaakin. Mielesi sanoo, että olet aivan varmasti saamassa sydänkohtauksen, sillä takana on hyvin stressaava työviikko. Olet tuntenut rinnassasi muutaman päivän pistävää tuntemusta ja vaikka se olisi kuntosalilta matkaan tarttunutta hyvää lihaskipua, mielesi tulkitsee sen toisin. Otat tukea makeishyllyn kulmasta. Tunnet kuinka joka ikinen kaupassa olija tuijottaa sinua ja hekin ovat varmoja, että saat sydänkohtauksen. Jalkasi eivät meinaa enää kantaa alla, ne tuntuvat todella huteralta. Sinut valtaa tunne että nyt on ihan pakko paeta paikalta tai kuolet. Et halua kuolla siihen muiden katseiden alle. Se olisi noloa. Jätät ostoskärrysi siihen paikkaan ja lähdet pikaisesti poistumaan ulko-ovien suuntaan. Kuin joku olisi seuraamassa sinua terävä esine kädessään. Pääset ulos ja tunnet kuinka ilma on raikas ja tunnet saavasi taas happea. Istahdat penkille ovien läheisyyteen. Hengität syvään ja sitten hitaasti ulos. Kestää hetken kunnes silmiesi sumeneminen ja todellisuuden taju alkaa palata takaisin normaaliin. Syke laskee. Happi kulkee taas. Olet silti edelleen peloissasi, mutta hengissä etkä ollut saanut sydänkohtausta, eikä kukaan ollut tehnyt sinulle mitään pahaa. Tuskin ketään edes kiinnosti tuon taivaallista mihin lähdit. Saattoivat vain olla tyytyväisiä, kun joku poistui pitkästä kassajonosta heidän edestään. Olit saanut paniikkikohtauksen. Taistele ja pakene reaktio oli käynnistynyt ja lyönyt toden teolla päälle, vaikka sinulla ei todellisuudessa ollut mitään hätää. Mielesi ja kehosi tuntemukset olivat harhauttaneet sinua. Olit ottanut ne todesta. Voit myöhemmin käydä mielessäsi läpi, mikä olisi ollut pahinta, mitä sinulle olisi voinut kaupan kassajonossa tapahtua. Olitko välittömässä hengen vaarassa ja siksi mielesi laittoi sinut pakenemaan paikalta?

Tämä pelko voi jäädä päälle ja alat vältellä kauppojen kassajonoja, pahimmassa tapauksessa kauppoja kokonaan. Mielesi on saanut juurrutettua sinuun, että saat jatkossa aina paniikkikohtauksen kun astut sisään kauppaan ja kaikki ihmiset katsovat sinua. Ketään ei todellisuudessa kiinnosta sinun tekemisesi kaupassa. Se on sinun oma harha luulosi.

Ensimmäisessä esimerkissä mantelitumakkeen reagointi olisi todennäköisesti pelastanut henkesi, jos auto olisikin jatkanut matkaansa kohti sinua. Kaupan kassalla et siis olisi menettänyt henkeäsi, vaikka kaikki kaupan ihmiset olisivat katsoneet sinua.

Mieli ja aivot tekevät elämässä tulkintoja jatkuvasti eri ärsykkeille, meidän tehtävämme on päättää otammeko ne todesta vai emme. Tunnereaktiot tulevat useimmiten hyvin nopeasti ja päätöksille ei ole paljon aikaa. Kun jokin pelko reaktio aktivoituu, se ohjaa meidän käyttäytymistämme. Kun tunne syntyy mielessä, se muuttuu keholliseksi tuntemuksesi ja jäljelle jää, miten sen tulkitsemme.

Pelon kanssa tanssien

Kun akuutti stressireaktio syntyy, siitä ei tarvitse yrittää päästä eroon. Se on ikiaikainen evoluution luoma reaktio, joka parhaassa tapauksessa voi pelastaa henkemme, kuten edellä totesimme. Tehtävämme on oppia suhtautumaan myötätuntoisesti tuohon pelottavalta tuntuvaan reaktioon. Voimme ojentaa sille käden ja pyytää sitä tanssimaan. Tanssittamalla pelkojamme, voimme myös samalla luoda parempaa ajattelua. Voimme oppia eri tapoja säädellä keho mieli järjestelmäämme.

Erilaisten hengitystekniikoiden avulla voimme säädellä autonomista hermostoamme. Se on erittäin tehokas tapa etenkin akuuteissa stressi tilanteissa. Olet matkalla tärkeään työhaastatteluun tai nousemassa hetken kuluttua esiintymislavalle suuren yleisön eteen. Tai sitten olet siellä kaupan kassajonossa. Parhassa tapauksessa hallitsemme ja ymmärrämme mielemme tulkinnat oikein, oli tilanne sitten millainen tahansa. Sen jälkeen kehomme ottaa sen pohjalta vasteen. Valpas, mutta rento ja rauhallinen olotila kertoo, että tanssimme mielen ja pelkojemme kanssa käsi kädessä, oikealla tavalla hengitellen. Olemme luottavaisia ja sisäistämme mielikuvissamme mitä tulee tapahtumaan, miten asiat tulee sujumaan. Epävarmuutta ei ole, me seisomme sen päällä.

Mielen mestariksi

Tällaiseksi mielen mestariksi tulee vain harjoittelemalla. Eikä se harjoittelu lopu koskaan. Se on jatkuvaa tanssia. Saatat jopa haluta hakeutua aina vain jännittävämpiin paikkoihin työssäsi tai vapaalla. Opettelet erilaisia hermostoasi rauhoittavia hengitystekniikoita. Opettelet ymmärtämään itseäsi aina vain paremmin ja syvällisemmin. Hyväksyt ja sisäistät sen, että et olekaan täydellinen. Olet armollisempi itseäsi kohtaan. Tulet ennen kaikkea tietoiseksi siitä, että sinulla ei todellisuudessa olekaan mitään hätää normaalia arkea eläessäsi.

Nykypäivänä mielemme ja aivomme eivät pysy riittävän hyvin mukana monenlaisten arjen ärsykkeiden tulvassa. Se ajaa ennen pitkää mielemme ylivireyden tilaan. Pitkään jatkuneena se johtaa pahimmassa tapauksessa burn out tilaan, joka lamaannuttaa toimintakyvyn. Jotta emme koskaan joutuisi niin pahaan tilanteeseen, meidän on saatava keho mieli järjestelmämme pysymään hallinnassa arjen ärsykkeiden sinkoillessa ympäriinsä.

Ymmärrys siitä, että asiat joihin meillä oikeasti ei ole minkäänlaista mahdollisuutta vaikuttaa, on syytä jättää taka-alalle. Ne menevät kuten menevät ja hyväksymme sen. Ne eivät ole hallinnassamme. Sen sijaan asiat, joihin voimme vaikuttaa on nostettava jalustalleen. Jos Venäjä käy järjetöntä hyökkäyssotaa Ukrainaa vastaan, me emme omaa elämää eläessämme yksikertaisesti mahda sille mitään. Me voimme ainoastaan yrittää suhtautua siihen itsellemme parhalla mahdollisella tavalla, jotta mielenterveytemme pysyy koossa. Kun sairastuin suolistosairauteen, se oli tietenkin suunnaton järkytys. Kävin pitkään mieleni kanssa kamppailua. Pelkäsin kaikkea mahdollista, vähintäänkin, että kuolisin. Se olisi menoa nyt. Pitkän ajan jälkeen vasta hyväksyin tapahtuneen ja aloin näkemään asiassa jopa positiivisiakin puolia, niin hullulle kuin se kuulostaakin. Joka tapauksessa oli selvinnyt mikä minua vaivasi. Se oli jo iso helpotus. Tulevaisuudessa minun oli vain opittava elämään sen kanssa. Mitä enemmän olin sen kanssa sinut, sen parempi oli myös olla.

Kun elämässä tapahtuu odottamattomia vastoinkäymisiä, mielemme on kovilla. Kun minulta lähti aikoinaan työt alta tai kohtasin sen ehkä yhden häpeällisimmistä asioista ihmisten mielestä, avioeron. Nimenomaan ihmisten mielestä. Mitä kaikki nyt tämän jälkeen minusta ajattelee tai minuun suhtautuu, pyöri mielessä. Mieli alkaa taas elää omaan elämäänsä ja uskotella kaikenlaista, kuten siellä kaupan kassalla.

Kun ikää karttuu, se luo viisautta, vakautta ja toisenlaista ajatus maailmaa. Yksi parhaimmista iän tuomista puolista on, että enää ei jaarittele mielessään, mitäköhän muut tästäkin ajattelee. Ikä tuo myös mukanaan itsetuntemusta ja luottamusta omaan tekemiseen. Itsetutkiskelun ja vastoinkäymisten tulosta. Itse olen kasvanut eniten näiden vastoinkäymisten kasvattamana. Rajuja, musertavia asioita, mutta kasvattavia. On oppinut arvostamaan arjen pieniäkin asioita, aina vain enemmän. Näkee sellaista mitä ei aiemmin nähnyt, kun kulki sumussa, pysähtymättä koskaan hetkeksikään katsomaan ympärilleen. Saattaa kuulla jonkun suusta, että onpas tuo oma poika tai tytär kasvanut jo noin, etten ole edes huomannut. Välttämättä ei ole mitään käsitystä siitä, miten sillä omalla lapsellaan siellä koulussa sujuu. Yhtä ainuttakaan todistusta tai koetta et ole nähnyt. Tai on kyllä näkynyt, mutta et vain ole huomannut.

Oman mielen mestaruutta tavoitellessasi pyri tarkoituksen mukaisesti ohjaamaan tietoisuutta ja tarkkavaisuutta oikeisiin asioihin ja ole tietoinen missä tilassa keho mieli järjestelmäsi kulloinkin on. Ota se kontrollisi alle. Huomaa aikaiset varoitusmerkit ja puutu niihin. Muista myös, että epäonnistumiset eivät välttämättä ole huono asia. Sinusta saattaa tuntua siltä, mutta pysähdy miettimään mitä olet sattanut oppia niistä. Asennoidu epäonnistumisiin uudella tavalla. Epäonnistumisten jälkeen olemme usein askeleen lähempänä onnistumista. Älä siis pelkää epäonnistumisia, päinvastoin. Ne ovat välttämätön vaihe matkalla onnistumiseen.

Mielihyvän kupla

Ihmiset saattavat oppia elämään liiallisen mielihyvän kuplassa. Kaiken tulee olla aina hyvin ja mitään ikävää ei voi eikä saa tapahtua. Se ei myöskään ole hyvä tie kuljettavaksi. Pelko siitä, että kun se kupla puhkeaa, elämä romahtaa kaulaa myöten suohon ja ylös ei ole pääsyä. Pienikin takapakki lyö jalat alta. Tuska, hiki ja epävarmuus kuuluvat kuitenkin elämään. Niitä toivoisi jokaisen kokevan. Ihmisen tehtävä on ymmärtää ihmisyyttä, niin hyvässä kuin pahassa. Pahakin voi olla hyvää. Se mikä ei tapa se vahvistaa, on tuttu sanonta, jossa on viisas sanoma.

Luopuminen jostain tutusta ja turvallisesta saattaa tuntua pelottavalta ja ylitsepääsemättömältä, mutta se voi alun hankaluuden jälkeen tuntuakin hyvin vapauttavalta. Elämään tulee lisää tilaa ja aikaa hengittämiselle ja paremmille asioille. Esim. voimia vievät ja kuormittavat ihmissuhteet voivat loppujen lopuksi olla se juttu, josta olisi viisaampaa päästää irti.

On ihmisiä, jotka saattavat elää yli varojensa. Kun on tottunut aina shoppailemaan, niin elämän muutoksen jälkeenkin sen on jatkuttava, vaikka siihen ei olisi enää varaa. Kaikenlaista ”turhaa krääsää” on hankittava, jotta mielihyvän kupla pysyy uomissaan. Mieti tarvitsetko sitä kaikkea ihan oikeasti. Saatetaan elää ns. omistamisen harhassa, eikä oikein osata sanoa mikä omassa elämässä olisikaan ensi sijaisen tärkeää. Mitkä elämän arvot ohjaavat sinua, oletko koskaan miettinyt? Sinusta saattaa tuntua tai uskottelet itsellesi, että terveys on sinulle tärkeä arvo elämässä, mutta tosiasiassa, et tee mitään sen asian eteen. Et liiku riittävästi, et syö terveellisesti, etkä myöskään nuku riittävästi.

Kun on liian myöhäistä ja pelko ottaa vallan

Pitkään jatkunut mielen kuormitus ja liian monet raskaat vastoinkäymiset voivat käydä liiallisiksi, eikä ulospääsyä enää ole. Tarkoitus on tietenkin yrittää tehdä kaikkensa ja oppia tunnistamaan aikaisia mielen ja kehon hälytys merkkejä, mutta jos on ajettu jo tie liian päähän asti, voi olla myöhäistä. Stressi, pelot ja jatkuva ahdistus ottavat ihmisen kokonaan haltuunsa ja vievät mennessään. Älä aikaile hakea ammatti apua. Terapiaan onneksi mennään nykyään matalalla kynnyksellä, se on hyvä asia. Häpeä saattaa siinäkin nousta mielen kiusaksi, mutta yritä ajatella järkevästi ja ennen kaikkea itseäsi ja omaa parastasi. Muiden ajatuksilla ei ole silloin mitään väliä. Terapian tarkoituksena on muuttaa tai syventää omaa suhdetta itseensä. Se on joillekin viimeinen mahdollinen päätepysäkki pysähtymiselle. Polvistuminen oman itsensä äärelle. Kysymään mitä sinulle oikeasti kuuluu. Tuo kysymys saattaa saada jonkun toivottomuuden kuilun reunalla olevan ihmisen herkästi itkemään. Sitä kun ei ole aiemmin kysytty. Nyt sitä joku kysyy viimeisellä pysäkillä, nojatuolissa istuen, ruutupaperi lehtiö sylissään. Nyt jollain on todellakin aikaa kuunnella. Enää ei tarvitse peitellä tai päteä. Valehdella tai uskotella. Häpeän voi unohtaa tyystin. Ainoa tie ulos ja takaisin elämään on avoin, rehellinen ja syväluotaava tutkimusmatka omaan sisimpään ammattilaisen tukemana. Älä myöskään arastele ottaa akuutteihin rajuihin ahdistuksiin mieltä rauhoittavaa lääkettä, mikäli lääkäri on sitä suositellut. Se on varsinkin alussa paikallaan, mutta ota niitä vain silloin, kun se on välttämätöntä. Ensisijainen tavoite on kuitenkin saada keho mieli järjestelmä palautettua normaali kuntoon luonnollisin keinoin. On tutkittu että liikunta on erinomainen ”lääke” mielenterveyden haasteisiin. Liiku siis mahdollisimman paljon. Muista myös lepo ja terveellinen ravinto. Myös mielelle. Pienikin terve hiki on parempi kuin ei mitään, kuten myös pienikin hengitysharjoitus, vaikkapa bussissa istuen, kännykän selaamisen sijaan. Ota aikaa unelle, se on kaikki kaikessa. Olen itse käynyt läpi raskaimman kautta näitä asioita ja uskon tietäväni mistä puhun. Olen kuitenkin selvinnyt tähän päivään. Olen päättänyt elää täysillä tätä elämää, nauttien arjen pienistä asioista, pitää silmät auki tässä hetkessä. Nähdä mitä ympärillä tapahtuu. Tuntea ja herkistyä elämän kauneuden edessä. Elämä on juuri niin kaunis, kuin millaisena sen haluat nähdä. Ja sinä myös.

Voimaa ja valoa elämäsi polulle täysillä eläjä ystävä.